elettyä elämää

Uusi vuosi ja uudet kujeet! Jotenkin en osaa tajuta sitä että on vuosi 2010 ja tänä vuonna täyteen tulee pyöreitä vuosia! Oma armas isosiskoni kyseli jo toissailtana että kai olen suunnitellut jo suuret bileet sille päivälle. Öö, en? Silloin oli vuoden ensimmäinen päivä ja pitäisi kaikki olla jo suunniteltu.
Toisaalta olisi kiva pitääkin jotkut pippalot, kutsua kaikki hyvät kaverit ja nauttia elämästä, mutta niin.. jotenkin en kuitenkaan haluaisi. Oon aina toivonut yllätyssynttäreitä, mutta ikinä en ole niitä saanut. Ja onko siinäkään mitään ideaa että mainitsisin asiasta jollekin, ja näin ollen tietäisin itsekin että bileet on tulossa :D Onneksi tässä on kuitenkin muutama kuukausi vielä aikaa..

--
Oon tässä miettinyt viime päivinä, että miksi mulle käy aina näin. Ne harvinaiset hetket kun minä annan itselleni luvan tuntea jotain, niin kaatuvat sitten taas omaan mahdottomuuteensa ja minä satutan itseni. En tajua miksi en osaa ottaa opikseni tietyistä asioista ja antaa tunteideni olla hetken aikaa rauhassa.. kun siinä on sekin, että kun ei osaa tuntea kovin usein mitään, niin sitten kun yhden kerran antaa itselleen mahdollisuuden, niin sitten ne tunteet on tyyliin päivässä niin pirun isoja että sattuu ajatuskin siitä että sitä osaa tuntea jotain sellaista. Sitä antaa itselleen luvan hypätä seitsemänteen taivaaseen ajatuksineen päivineen, ja sitten se tipahdus on niin pirun iso kun on päässyt niin korkealle. Ehkä siinä voisi olla uuden vuoden lupaus, että opettelen pitämään kaikki tunteeni taas kasassa, en anna itselleni lupaa enää tuntea tai välittää. Kuten se on huomattu, elämä on (ainakin minun kohdalla) ollut huomattavasti helpompaa kun ei ole antanut tunteille valtaa. Onhan se surullista, tiedetään.

--
Huomenna pitäisi taas mennä töihin. Allekirjoittanutta meinaa vähän pelottaa se että päivät vaan menee eteenpäin ja kohta on tammikuun loppu eikä ole mitään hajua siitä että mitä rupean tekemään. Tottakai toivon että sopimus kaupalla jatkuisi, olisi ainakin töitä, mutta eipä sitä ole kirkossa kuulutettu että onko mulle töitä vai ei tarjolla. En minä todellakaan halua jäädä taas työttömäksi, ei minusta ole sellaiseen. Kaipaan tekemistä elämääni, en minä osaa vain olla. Työnarkomaanius on sukuvika, myönnän.

Huomenna tulee myös S -muru tänne! Siitä on _monta_ kuukautta kun ollaan viimeksi nähty, ja nyt vihdoinkin muru tulee tänne ja päästään taas juttelemaan kunnolla ja tiistaina vedetään kunnon känni päälle ja nautitaan elämästä. Ehkä sitä saa taas jonkun otteen siitä elämästä kun S taas pitää mulle moraalisaarnoja ja kuuntelee mua ja on vain mun kanssa. Antaa mun tilittää ja huutaa ja itkeä ja raivota ja nauraa, eikä lähde pois siitä. Se tyttö on ehkä tärkein ikinä <3

Tänään on kulunut tasan neljä viikkoa siitä että olen kotiutunut Suomeen. Neljä viikkoa. En itsekään tajua mihin tämä kaikki aika on mennyt, en vain tajua! Vastahan minä lopetin kaupalla ja muutin Englantiin. Sinne meni 11kk, ja nyt olen jo kuukauden ollut taas Suomessa, ja taas kaupalla töissä. Tosi hassua.
Ja siis siellä kaupallahan se kaikki aika on mennyt.. mutta huomenna on palkkapäivä ja kyllä hymyilyttää taas kun tietää että tili saa taas kunnon summan itselleen talteen! :)

--
Onhan tähän neljään viikkoon tosiaan mahtunut vähän kaikenlaista juttua.. isompia ja pienempiä, onnellisia ja vähemmän onnellisia.
Ja näiden asioiden takia olen taas onnistunut sotkemaan elämäni aika perkeleen hienosti.. asiat oli sekaisin jo ennen Englantiin muuttamista, mutta auta armias mitä ne on nyt kun ne oli levällään täällä 11kk! Voi luoja. Ja kun myllyyn on lisätty vettä kuluneiden viikkojen aikana.. mutta ajattelin tehdä itselleni sellaisen uuden vuoden lupauksen että paan elämäni oikeasti kuntoon. Selvitän asiat ja rupean sitten oikeasti nauttimaan tästä elämästä, ja mahdollisesta koulutuspaikasta.. ja hakuhan sinne alkaa joskus tammikuun lopussa!

--
Mitähän vielä.. mulla on tällä hetkellä älytön kiire, pitää kohta töihin juosta, ja olla siellä sitten taas koko loppupäivä.. mutta pitää nyt ihan oikeasti ottaa itseään niskasta kiinni ja ruveta kirjoittelemaan tännekin enempi! Ja tässä vaiheessa tosiaan kaivataan mahdollisilta lukijoilta vähän kannustusta; eli toisin sanoen PAKOTTAKAA mut kirjottamaan, jooko :)

aupair-aikani johdosta tämä blogi jää nyt taka-alalle ja palaan tänne taas kun lopetan aupparoinnin sitten joskus.
kuulumiset löytää osoitteesta http://readytorain.blogspot.com

-hanna

mun on paha olla, sun on paha olla

Tajusin juuri, että olen menettänyt kaiken.

..sinulle mä rakas annan sen

Pää on niin täynnä asioita, ajatuksia, mutta kun en saa niitä millään kasattua kunnon lauseiksi, varsinkaan sellaisiksi lauseiksi joita joku muu ymmärtäisi. Kun en meinaa itsekään niitä ymmärtää, niin entä sitten joku täysin ulkopuolinen?
Voi sitä raukkaa, joka joutuu kuuntelemaan mun ajatuksia, jos joutuu. Mistä sitä tietää vaikka niitä joku kuuntelisi, tai vaikka joku niitä ajatuksia ihan varta vasten mun päähäni tunkee. Jos tunkee, niin olisit välillä tunkematta, jooko.

"muistot mieleen palaavat.." - Muska - Krokotiilirock
Voin vain sanoa, että ei yhtään onnettomampaa lauseenpätkää. Olen huomannut sen, että kun koneella teen jotakin (tai ei välttämättä edes koneella, esim. töissä tmv.) ja soi radio, tai ylipäätään musiikki, niin en muuten keskity siihen, muuta kuin aina pieninä hetkinä ja juuri niinä hetkinä sieltä kuuluu jotakin sellaista, joka oikeasti kolahtaa. Ja näin on tosissaan lähes aina, varsinkin töissä, kun ei koko ajan edes kuule musiikkia. Paitsi sitten sosiaalitiloissa. Ja aina kun menee tauolle tai lähtee kotiin, niin _AINA_ siellä soi joku turhaakin turhempi biisi, joka on niin täynnä muistoja, että oikein oksettaa. Kai se on jotakin pirullista vittuilua minua kohtaan, vaikka tietääkseni en ole mitään pahaa tehnyt ansaitakseni sellaisen kasan paskaa niskaani mitä tässä olen viime aikoina saanut. Ehkä minä sitten vain tosissaan vaadin liikaa, vaikka parhaani yritän olla vaatimatta yhtään mitään, elää vain eteenpäin. Vaikka sekin välillä tekee tiukkaa, niin ei tässä mitään, jippiaijee.

Jos uskaltaisin, sanoisin parille nimeltämainitsemattomalle ihmiselle ihan suoraan, että haistakaa paska, että en jaksa enää katella tuota. Mutta kun en uskalla, niin en uskalla.